Mietteitä Japanista

 Mulle ehkä 2 eniten ärsyttävintä asiaa täällä on ollu se, että Japanilaiset eivät osaa olla ittensä ja on tosi vaikee ystävystyä kunnolla ja toisena se, että suurimmalle osalle säännöistä ei oo mitään syytä kuin se, että 'niin vaan on aina ollu'.

 Säännöistä,
Japanissa on aivan älyttömiä sääntöjä, kaikkea rajotetaan ja missään ei oo mitään ideaa. Mun ymmärrys ei riitä siihen mitä se ketään satuttaa jos esim. meikkaa kouluun tai värjää hiukset? Nyt tulevalla luokkaretkelläkin pitää olla koulupuvussa, paitsi että sen ehkä ymmärrän koska 390 oppilasta on kiva pitää koossa. Mutta sitä en ymmärrä, että kännykät ja ipodit yms. on kielletty. Mitä nää oikeen olettaa et mä teen 3 tuntii junassa ja 2 tuntii dösässä?? Ja nää ei osaa antaa mitään pätevään syytä mihinkään. Joten pois kaikki.

 Ystävistä,
Mä oon ollu täällä jo 6 kuukautta enkä vielläkään ymmärrä, miten japanilaisen mieli toimii. Kaikille pitää esittää niin täydellistä ja kenestäkään ei tiedä, mitä ne oikeesti haluu sanoo tai tehä. Ja mä vihaan sitä, että jos pyydän jotakuta hengaan mun kaa jonnekkin ja se vastaa myöntävästi vaikka ei oikeesti haluu lähtee. Tai sitä, miten näiden on pakko mielistellä kaikkia ja viel ihan valehteluun saakka. Esimerkiks, jos jollakin on tosi ruma paita päällä, normaali ihminen vaan ignoorais sen ja ei sanois mitään, mut japanilaisen on ihan pakko sanoo että 'onpa sulla kaunis paita'. DAFUQ?!
 Ja kaiken ton takia, ei tiedä ketka on oikeesti ystäviä ja ketkä on vaan mukavia sen takia ettei halua antaa ittestään huonoa kuvaa.
 Mutta sanoisin että oon saanu 2 tosi hyvää ystäviä, joista tiiän että niiden kanssa on aina hauskaa ja voi jutella kaikesta ja oon varma että me pysytään yhteydessä vielä tän Japani-vuoden jälkeenkin.
Fumista tuli sellanen ystävä jo joskus ennen kesälomaa. Se on välillä vähän kujalla, mut sen kanssa on tosi kiva jutella.
Toinen on Haruka, joka on mun kanssa samalla luokalla ja vaikka ei heti tultu ihan juttuun, nii nyt meillä on ollu ihan älyttömän kivaa. Ja huomasinki miten hyvin meillä klikkaa vasta viime viikolla, kun meillä molemmilla oli vähän hyperpäivä koulussa ja lähettiin koulun jälkeen meijän koulun viereiseen Starbucksiin kahville ja juteltiin meijän pyörien luona puol yheksään saakka kaikesta tyhmästä. :D Suunniteltiin että mentäis Disneylandiin talvilomalla. Ja ens viikonloppuna pitäis tehä jotain hauskaa Harukan ja Harukan kaverin Chiemin kanssa.

Voin nyt sanoo, että oon päässy tasapainoiseen kohtaan mun vaihtovuodessa. Oon onnellinen siitä, että kohta pääsen kotiin ja nään kaikki ihanat ihmiset, jotka on jo oikeesti alkanu kaipailemaan mua, haha :D Vaikka oon halunnu tosi monta kertaa kotiin ja huudattanu dramaattisesti Chisun 'mun koti ei oo täällä'-biisiä, en oo viel valmis lähtemään ja joskus paluu Suomeen ahdistaa mua. En oikeesti enää tuu tapaan suurinta osaa näistä ihmisistä, mun hostperhettä ei nää enää joka päivä, mun uudet sisarukset ja kaverit jää tänne. Ja Suomessa on kaikki muuttunu vaikka mikään ei oikeesti oo muuttunu. Kaveripiirit on muuttunu, mutta kaikki jolta halusin pois on vieläkin siellä.

Sen verran mietteitä tänää. Onhan tässä kyllä aika paljon aikaa tehä vaikka mitä :)

I <3 Japan biisejä:







Näit on liikaa, haha.